Kysymyksiä ja vastauksia tonnikalasta

Voiko tonnikalaa edelleen syödä?

Jos haluat syödä tonnikalaa, rajoita tuotevalintasi MSC-merkittyihin tuotteisiin. Valtaosa säilyketonnikalasta on boniittia ja sen pyynti on monilla alueilla MSC-sertifioitua. MSC-merkittyä valkotonnikalaa ja keltaevätonnikalaa on myös saatavilla monissa kaupoissa ympäri maailmaa.

Onko tonnikalan pyynti kestävällä tasolla?

Tonnikala nimen alle mahtuu useita eri lajeja. Joidenkin lajien kannat ovat nykyisellään ylikalastettuja. Monet tonnikalakannat ovat kuitenkin edelleen elinvoimaisia ja niitä kalastetaan kestävästi.

Tonnikalat ovat vaelluskaloja ja tonnikalan kalastukselta vaaditaan huolellista kalastuksenhallintaa organisaatioden ja eri maiden välillä. Lue lisää vastuullisen tonnikalan kalastuksen haasteista ja ratkaisuista.

Miten tonnikalaa pyydetään?

Tonnikalaa pyydetään useilla eri tavoilla. Metodit ja pyyntivälineiden valinta vaihtelee riippuen: 

• Kalastettavasta tonnikalalajista
• Tonnikalan elinympäristöstä 
• Tonnikalan koosta

MSC-sertifioiduissa kalastuksissa usein käytettyjä pyyntimenetelmiä ovat vapapyynti, kurenuotta ja pitkäsiima.

Kaikkia näitä pyyntimetodeita voidaan käyttää kestävästi, riippuen siitä miten niitä käytetään, kuinka paljon kalaa pyydetäään ja miten ne vaikuttavat laajempaan ekosysteemiin. 

Jotkut tonnikalan kalastukset käyttävät muita apukeinoja, kuten kalojen yhteenkokoamista avustavia lauttoja (Fish Aggregating Devices = FADs). Näiden käyttö liitetään usein sivusaaliiseen - toisten lajien vahingolliseen pyyntiin. Lauttojen käyttö voi kuitenkin olla myös hyvin hallittua ja FAD ei aina välttämättä ole huono asia.

Yleisiä tonnikalan pyyntivälineitä:

Onko sinievätonnikala uhanalainen?

Sinievätonnikalaa on kolme lajia: Atlantin, Tyynenmeren ja eteläinen sinievätonnikala. On olemassa neljä selkeästi erillistä sinievätonnikalakantaa, joista toiset ovat paremmassa kunnossa kuin toiset.

Vuonna 2011 Atlantin sinievätonnikala listattiin uhanalaiseksi IUCN:n punaisella listalla. Antlantin sinievätonnikalakanta on laskenut 50% viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Atlantin sinievätonnikala jakautuu kahteen kalakantaan: itäiseen ja läntiseen. Itäinen kanta on elpynyt jonkin verran viimeisen vuosikymmenen aikana.

Vuonna 2018 kaksi kalastusta, joiden kalastus kohdistuu itäiseen Atlantin sinievätonnikalakantaan, hakeutuivat MSC-sertifiointiin. Puolueeton sertifiointilaitos arvioi niitä MSC:n kestävän kalastuksen standardin mukaisesti.

Onko tonnikalan pyynti vaaraksi delfiineille?

Suurimmalla osalla tonnikalalajeista ei ole mitään tekemistä delfiinien kanssa. Keltaevätonnikalat uivat kuitenkin delfiinien kanssa joillain Tyynenmeren alueilla. 

Näillä alueilla delfiinit uivat lähellä veden pintaa ja keltaevätonnikalat puolestaan jopa 150 metriä pinnan alla. Syytä tähän ei tiedetä ja tällaista käyttäytymistä on havaittu ainoastaan keltaevätonnikaloilla. 

Historiallisesti kalastajat itäisellä Tyynellämerellä lähellä Keski-Amerikkaa ova hyödyntäneet delfiinejä ketaevätonnikalaparvien paikantamiseen.

Itäisellä Tyynellämerellä tonnikalaa pyydetää perinteisesti kurenuotalla, joka vedetään parvien ympärille ja sitten kootaan yhteen. Koska delfiinit uivat keltaevätonnikalojen yläpuolella, delfiinisivusaalis on ollut huomattavaa näillä alueilla.

Vuonna 1989 Meksikon tonnikalan kurenuottakalastusten delfiinisivusaalis oli 132 000 yksilöä. Tarvittiin uusi strategia ja otettiin käyttöön valikoivampia pyyntimetodeita. Vuosien 1985 ja 1997 välillä delfiinikuolemat laskivat 99%.

Northeastern Tropical Pacific Purse Seine yellowfin and skipjack tuna fishery on ollut MSC-sertifioitu vuodesta 2017 lähtien. 

"Dolphin Safe" tai delfiiniystävällinen merkit tarkoittavat, että tonnikala on peräisin aluksilta, jotka eivät vahingoita delfiinejä. Tämä merkki ei kuitenkaan tarjoa laajempaa takuuta kalastuksen vaikutuksista. Sininen MSC-merkki kertoo, että tonnikala on pyydetty laajempaa merielinympäristöä vahingoittamatta - tähän sisältyvät myös vaikutukset muihin lajeihin kuten delfiineihin.